Jukka-Pekka Palo

Jukka-Pekka Palo

23 kesäkuuta 2014

Pari sanaa nettisivujen alustoista

Julkaisujärjestelmistä ja niiden eroista on kirjoitettu valtava määrä blogipostauksia. Siitä huolimatta halusin kantaa oman korteni kekoon jakamalla Focuksen seikkailuita CMS-viidakossa. Juttusarjan ensimmäisessä osassa taustoitan julkaisujärjestelmän valintaprosessia.

Mikä ihmeen CMS?

Julkaisujärjestelmä, eli nörttikielessä CMS (Content Management System) on työkalu jolla verkkosivuston sisältöjä hallitaan ja päivitetään. Jos julkaisujärjestelmä on susi, ylläpitäjiä ottaa päähän ja aikaa palaa. Julkaisujärjestelmien käytettävyydessä on isoja eroja, minkä vuoksi kannattaakin pyytää tarjoajalta pieni demonstraatio julkaisujärjestelmän käytöstä ennen hankintapäätöksen tekemistä. Useimmat nyky-CMS:t ovat ihan kelvollisia, mutta tässä asiassa ei kannata ottaa riskejä. 

Ylläpitäjien käyttöliittymän lisäksi joitakin ostajia kiinnostaa, kuinka työlästä (eli kallista) CMS:n työstäminen on ja kuinka paljon sen ylläpito maksaa lisenssien ym. muodossa. Tällä puolella on vielä suurempia eroja kuin käytettävyydessä: esimerkiksi julkisissa kilpailutuksissa kalleimmat tarjoukset ovat tyypillisesti 3–4 kertaa meidän vertailuhintaamme suurempia, eikä meidänkään hinta ole yleensä ollut aivan kaikista halvin. (Toki projektin kokonaishintaan vaikuttaa moni muukin asia kuin tarjottu CMS, mutta selkeää korrelaatiota näistä on havaittavissa.)

"Hyvä kumppani tuottaa paljon lisäarvoa, mutta huonosta valinnasta kärsii pitkään ja hartaasti."

Avoimuuden ihanuus ja kauheus

Wikipedia listaa 138 julkaisujärjestelmää. Todellinen määrä on vielä suurempi: monet yritykset ovat tehneet omia, hyvin suppeasti levinneitä julkaisujärjestelmiä joita he myyvät joko SAAS-periaatteella tai omisteisella lisenssillä. Nämä omatekoiset järjestelmät ovat monesti sinällään varsin laadukkaita, mutta sellaisen valitsevalle asiakkaalle nasahtaa tilaushetkellä niin tiukka ”vendor lock-in”, että koko sivuston joutuu rakentamaan uusiksi jos toimittaja vaikka lopettaa järjestelmän tukemisen tai rupeaa muuten hankalaksi. Tämän vuoksi omatekoisen julkaisujärjestelmän valintaa kannattaakin harkita vähintään yhtä tarkasti kuin avioliittoa – hyvä kumppani tuottaa paljon lisäarvoa, mutta huonosta valinnasta kärsii pitkään ja hartaasti.

Turvallisuushakuinen ostaja vannoo open sourcen eli avoimen lähdekoodin nimeen. Open source -projekteissa asiakas ei maksa lisenssimaksuja julkaisujärjestelmän rungosta, vaan ainoastaan toimittajan tekemästä varustelu-, maalaus- ja räätälöintityöstä. Avoimen lähdekoodin ostaminen on turvallista: koska kehittäjädokumentaatio on kenen tahansa saatavilla, voi asiakas vaihtaa toimittajaa varsin vaivattomasti – kunhan on muistanut vaatia toimitussopimukseen maininnan projektissa tuotetun koodin jatkokehitysoikeuksista. Monet open source -toimittajat kyllä tarjoavat vapaita jatkokehitysoikeuksia ihan pyytämättäkin.

Avoimessa suhteessa asiakas täytyy pitää jatkuvasti tyytyväisenä, koska mikään lieka ei pakota jatkamaan. Se on toimittajan kannalta pelottava tie, mutta onnistuessaan paljon tyydyttävämpää kuin pakon sanelemana säilyvä kassavirta.

Tagipilvi

, ,

Kommentit

Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.

Lähetä kommenttisi